Palonesto

iilto on kehittänyt ympäristöystävällisiä palonestoaineita vuodesta 2015 lähtien eri sovelluskohteisiin. Kiilto Fireproof tuoteperheeseen kuuluu niin rakennusteollisuuden, paperiteollisuuden kuin kuitukangasteollisuuden tuotteita. Laajahkon tuoteportfoliomme ansiosta meille on syntynyt monipuolinen osaaminen palonestoaineiden tutkimisesta, applikoimisesta ja testaamisesta näissä sovellusalueissa.

Palonesto testaus

Syttyvyys pienestä liekistä (SFS- EN ISO 11925-1)

Kokeessa määritettään tuotteen syttyvyys pienestä liekistä. Testin aikana määritetään tuotteen syttymisnopeus ja palon etenemä testimateriaalissa. Lisäksi testissä tarkkaillaan silmämääräisesti tuotteen savuamista ja kappaleesta irtoavien liekehtivien pisaroiden irtoamista. Menetelmää käytetään rakennusteollisuuden paloluokissa (B, C, D, E, Bfl, Clf, Dfl, BL, CL ja DL) yhtenä testausmenetelmän osana. Pelkällä pienen liekin testillä materiaalille on mahdollista saavuttaa E-paloluokitus. Testi soveltuu erityisesti hyvin ohuiden materiaalien kuten kankaiden, aaltopahvien ja paperien palokäyttäytymisen tutkimukseen.

Parketin polttotesti (SFS-EN ISO 9239-1)

Testissä mitataan lattiapinnoitteiden palokäyttäytymistä ja savukaasujen muodostustumista. Lattiapinnoite altistetaan toisesta päästä voimakkaalle lämpösäteilylle ja kaasuliekille. Testissä mitataan syttyneen kappaleen liekkirintaman etenemänopeus, savuntuotto ja minimi lämpöenergia, mitkä tarvitaan kappaleen syttymiseen. Menetelmää käytetään lattiapinnoitteiden paloluokituksissa A2fl, Bfl, Cfl ja Dfl.

SBI-testi (EN 13823)

Testissä mitataan rakennusmateriaalin palonlevittämisominaisuuksia ja savun muodostumista. Koekappaleen lyhyt seinä (495 mm x 1500 mm) ja pitkä seinä (1000 mm x 1500 mm) kiinnitetään kulmittain koekappaletelineeseen.

Koeseinien muodostamassa kulmassa on propaanikaasupoltin. Koekappaleteline on kammiomaisessa tilassa, jonka yläpuolella ovat huuva ja savukaasujen poistoputkisto. Mittaukset tapahtuvat savukaasuista. Mittaustuloksista lasketaan lämmönvapautumista ja savunmuodostusta. Kokeen aikana havainnoidaan palon leviämistä sivusuunnassa.

Menetelmää käytetään rakennusmateriaalien paloluokituksessa, luokissa A1, A2, B, C, D, A2l, BL, CL ja DL sekä savunmuodostukseen liittyvissä lisäluokissa s1, s2 ja s3 ja liekehtivien pisaroiden muodostukseen liittyvissä lisäluokissa d0, d1 ja d2.

Kartiokalorimetri testi (ISO 5660-1)

Testissä koekappale (100 mm x100 mm, maksimipaksuus 50 mm) altistetaan lämpösäteilylle ja kipinäsytyttimelle. Kokeessa mitataan tuotteen syttymisaikaa, lämmönvapautumisnopeutta (HRR), savuntuoton vapautumisnopeutta (SPR), kokonaislämmöntuottoa (THR), savuntuottoa (TSP) sekä massahäviötä. Menetelmä sopii hyvin tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Näytemäärä kokeessa on pieni ja yhdellä mittauksella saadaan kattavasti tietoa materiaalin palo-ominaisuuksista.

Kartiokalorimetrikokeen tuloksista voidaan mallintaa materiaalin lämmöntuottoa yksittäisen palavan esineen (SBI) EN 13823-kokeessa, ja siten arvioida saavutettavissa oleva paloluokka (B, C tai D). Tulos on suuntaa antava, sillä kokeisiin perustuva mallinnus ei ota huomioon pintakerrosten takana olevaa rakennetta. Mallinnus sopii parhaiten puutuotteille ja erilaisten pinnoitteiden vertailuun.